Vesa ehtikin jo omassa blogissaan kertoa jotain, tässä minun näkemykseni kuvien kanssa. Vesa siis tuli Ateenaan torstai-iltana ja vietimme perjantaipäivän vielä kaupungilla. Kiipesimme Lykavittokselle maisemia ihailemaan – menimmekin puolivahingossa varsinaista extremereittiä pusikoiden läpi jyrkkää rinnettä ylös ja tupsahdimme hikisinä isolle parkkipaikalle, jonne olisi päässyt autotietäkin pitkin. Mutta olihan puskassa tunnelmallisempaa. Perjantai-iltana lähdimme Piraeuksesta laivalla kohti Rethymnonia. Juuri kun odotimme satamassa laivaan pääsyä, tummat pilvet tiivistyivät sateeksi ja ukkonen rupesi jyrähtelemään. Hytin ikkunasta oli sitten mukavampi seurata salamoiden välähtelyä sataman yllä. Tämä oli ensimäinen sade koko sinä aikana kun olen ollut täällä, syyskuun alusta alkaen. Meillä oli "luksus"-luokan hytti, mikä tarkoittaa sitä että siinä oli ikkuna ulospäin. (Tosin verhot käskettiin pitää kiinni yöllä ja mietimme miksi – ehkä hyteistä kajastava valo häiritsee jotenkin navigointia? Sattuuko kukaan tietämään syytä?) Olihan kyllä myös oma kylpyhuone kiva, ja lisäksi hytissä oli tarjolla hedelmiä ja juomia.
Matka meni vähän kuin ruotsinlaivalla: lähtö Piraeuksesta oli klo 20 ja saapuminen Rethymnoniin klo 6 seuraavana aamuna. Kreetanlaiva oli kyllä paljon pienempi eikä siellä ollut taxfreetä, kasinoa, pallomerta tai muita viihdykkeitä, vain vaatimaton ravintola, jossa ruoka oli hyvää joskin vaihtelevuudeltaan rajallista. Yritin tilata ensin mustekalaa, mutta sitä ei ollut, kuten ei muutakaan listalla olevaa kalaa, eikä moussakaa. Wieninleikettä sitten oli, ja se olikin puolen neliömetrin kokoinen ja maistui kyllä, koska syöminen oli jäänyt vähiin päivällä. Kumma kyllä, laivaravintolan tsatsiki oli parhaasta päästä mitä muistan Kreikassa syöneeni.
Aamukuudelta oli vielä pimeää kun laiva saapui satamaan ja otimme taksin hotelliin. Minulla ei ollut etukäteen oikein käsitystä siitä missä hotelli sijaitsee ja pelkäsin hiukan että se olisi jossain autiolla rannalla kaukana kaupungista. Taksi vei meidät kuitenkin parikilometrisen rantakaistaleen päähän, vielä kävelymatkan päähän Rethymnonin keskustasta, Classical Plaza Spa Suites -hotellin eteen. Varasin hotellin RCI:n lomaosakesysteemin kautta, koska olen sattunut perimään puolikkaan lomaosakkeesta ja siellä oli yksi lomaviikko vielä käyttämättä (tästä lähti alunperin koko idea mennä jonnekin Ateenan ulkopuolelle lomalle). Normaalihinta tuollaisessa paikassa olisikin ollut meidän budjetillemme liian suolainen. Oli kyllä hieno ja mukava hotelli, uima-altaita ainakin neljä kappaletta ja merenranta kivenheiton päässä. Huoneistossammekin oli oma poreamme, luksusta! Kiva yllätys, jota en muista nähneeni hotellivarauksessa, oli että aamiainen sisältyi myös hintaan, ja se olikin herkullisen runsas buffet.
Kirjauduttuamme sisään nukuimme vielä muutaman tunnin ja lähdimme sitten viettämään lauantaipäivää Rethymnoniin. Kaupunkikuvaa värittävät venetsialais- ja ottomaaniaikaiset rakennukset, ja kaupungin yllä kohoaa valtava venetsialainen linnoitus, Fortezza, jossa kävimme. (Jos muuten haluatte tietää jotain Kreetan historiasta, kysykää Vesalta, joka luki ostamansa History of Crete -opuksen kannesta kanteen potiessaan mahatautia.) Vanhakaupunki on täynnä viehättäviä mutkittelevia kujia, pieniä kauppoja ja kahviloita. Tässä muutamia kuvia Fortezzasta.
Linnoituksen kulmissa oli tällaisia munanmuotoisia rakenteita, kai jonkinlaisia ampuma- tai tähystystorneja.
Pasifisti polkee aseet jalkoihinsa.
Tässä näkymä linnoituksesta kaupungille. Satamassa oleva laiva on sama, jolla mekin tulimme – ilmeisesti ainoa iso matkustaja-alus joka kulkee Rethymnoniin tähän aikaan vuodesta. Hotellimme sijaitsi taustalla näkyvän rantaviivan varrella, ehkä noin kolmanneksen matkasta vasemmalta katsottuna.
Sunnuntai oli rantapäivä – tai puoli päivää ehdimme viettää rannalla, sitten sade iski ja pakenimme takaisin hotelliin. Sadetta kestikin loppupäivän, illan ja yön, ja maanantaikin oli uhkaavan pilvinen. Onneksi meillä oli paljon kirjojakin mukana (tietysti!). Uskaltauduimme ulos ainoastaan käydäksemme illallisella eräässä rantakadun varren tavernoista. Tässä demoniselta kuulostavassa paikassa emme kuitenkaan käyneet (se olikin suljettu, kun myöhemmin tarkistimme).
Uimarantakin oli melko tyhjillään pari päivää, vain muutama kylmänkestävä turisti kahlaili vesirajassa silloin tällöin. Aurinkoisina päivinä en muistanutkaan ottaa rannalla kuvia, mutta samanlaisia näkee minkä tahansa matkatoimiston esitteessä, toisin kuin tällaisia.
Ååååååååårrrrrrr!
Sateen jälkeen tämän komean otuksen näkeminen oli hyvä enne; ainakin mikäli vanha loru pitää paikkansa, huomenna olisi pouta.
Maanantaina kävimme uudestaan kävelemässä Rethymnonin vanhassa kaupungissa. Tämä komea portti lienee kuulunut johonkin ottomaaniaikaiseen rakennukseen, ehkäpä moskeijaan portin molemmin puolin olevista minareetin kuvista päätellen. Nyt sisäpihalla näytti toimivan jonkinlainen koulu.
Tässä venetsialaisaikainen Rimondin suihkulähde (tai pikemminkin vesihana), joka rakennettiin vuonna 1626 jotta kaupunkilaiset saisivat juomavettä. Ja minä pönöttämässä edessä parhaaseen turistityyliin.
Vanhassa viehättävässä satamassa on paljon kalaravintoloita, jotka asettelevat päivän saaliin houkuttelevasti esille.
Budjettimajoitusta Budget-autovuokraamon vieressä!
Tiistaina oli onneksi jo kaunis ilma, ja toteutimme suunnittelemamme reissun Knossokseen. Aloitimme aamun reippaalla kolmen vartin kävelyllä Rethymnonin bussiasemalle, jossa ehdimme juuri sopivasti Iraklionin bussiin. Matka kesti noin puolitoista tuntia pitkin Kreetan pohjoisrannikkoa kulkevaa tietä, josta on hienot maisemat sekä meren että vuoriston puolelle. Koko rantaviiva on täynnä hotelleja ja lomakeskuksia aivan jyrkimpiä ja kivikkoisimpia kohtia lukuun ottamatta.
Iraklionista lähti bussi Knossokseen, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, keskellä nykykreikkalaista lähiötä. Knossos oli minolaisen kulttuurin keskus, ja siellä sijatsi suurin minolainen palatsi. Palatsi tunnetaan erityisesti hienoista freskoistaan ja nerokkaasta viemäröintijärjestelmästään.
Palatsin kaivauksista vastasi brittiläinen Sir Arthur Evans, jonka kädenjälki näkyy voimakkaasti nykyisissä rekonstruktioissa, kuten melkein jokaisessa opastaulussa selitettiin. The British School at Athens harjoittaa edelleen arkeologista tutkimusta Knossoksessa.
Knossoksesta löytyy netissä niin paljon laadukkaampaa materiaalia, että laitan tähän vain muutaman itse räpsäisemäni kuvan. Mm. täällä on kattava kolmiulotteinen virtuaalikierros koko palatsin alueella.
Knossoksen alueella vaelteli vapaana komeita riikinkukkoja. Toiveikkaasta odottelusta huolimatta yksikään ei levittänyt pyrstöään näkyville, ehkä siksi että lähettyvillä ei ollut beibejä joihin olisi pitänyt tehdä vaikutus. Jos naarasriikinkukkoja (riikinkanoja?) oli, ne pysyttelivät hyvin piilossa, koska näimme vain näitä värikkäitä uroksia.
Iltapäivällä ehdimme vielä käydä Iraklionin arkeologisessa museossa. Matkaoppaan mukaan se on Kreikan toisiksi suurin museo heti Ateenan kansallismuseon jälkeen, ja sen kiertäminen kestää puoli päivää. Museo oli kuitenkin nyt ilmeisesti remontissa, koska sisäänkäynti oli takapuolelta autotallilta näyttävän oven kautta ja nähtävillä oli ainoastaan yksi salillinen esineitä. Saliin oli kuitenkin kerätty kaikki museon merkittävimmät aarteet, kuten Knossoksen käärmepapittaret, Faistoksen kiekko, Agia Triadan maalattu sarkofagi, salaperäinen pelilauta, Knossoksen alkuperäiset freskot (raunioiden seinillä nyt olevat ovat tietenkin kopioita), norsunluinen härkätanssijaveistos, mehiläisiä esittävä kultafiligraanikoru ja paljon muuta.
Vietimme museossa puolisentoista tuntia ja suuntasimme sitten takaisin bussiasemalle ja Rethymnoniin bussiin. Paluumatkalla oli jo pimeää, joten maisemien ihailu oli hankalaa ja jouduimme katsomaan bussin TV:ssä esitettyä kamalaa amerikkalaista autoleffaa. Rethymnonissa kävimme vielä sataman kalaravintolassa syömässä ja kävelimme sitten rantakatua pitkin hotelliin tähtitaivasta ihaillen.
Seuraavat pari päivää menivät rauhallisemmin, koska Vesa sairastui valitettavasti jonkinlaisiin vatsanväänteisiin. Olimme enimmäkseen hotellilla lukemassa, ja minä kävin uimassa ja kävelemässä rannalla muutaman tunnin ajan. Aallokko oli sen verran voimakasta etten uskaltanut lähteä kovin pitkälle veteen, mutta vesirajassa oli kiva kahlata ja keräillä kiviä. Ranta oli osin hiekkainen ja osin pyöreiden värikkäiden kivien peitossa, jotka näyttivät kauniilta mutta joiden päällä kävely oli hankalaa paljain jaloin ja aaltojen imussa. Tulipahan vähän liikuntaa ja jalkahierontaa. Kivet pitivät säännöllisen kolisevaa ääntä aina aallon murtuessa ja vetäytyessä takaisin, sitä oli hauska kuunnella.
Viikko meni aivan liian nopeasti, ja torstai-iltana oli pakko lähteä takaisin Ateenaan.
Laivan kannelta oli auringonlaskun aikaan hyvät näkymät Rethymnoniin.
Perjantaina vietimme vielä päivän Ateenassa kaupungilla käyskennellen ja tuliaisostoksia tehden. Vesan lento lähti varhain lauantaiaamuna, mutta minä jään tänne vielä noin viideksi viikoksi. Nyt kun säät alkavat viiletä täälläkin, lomaa on mukava muistella ja suunnitella jo seuraavaa.
Kommentit