Neljä päivää tyytymättömänä möyrynnyt maha oli tänään ihan hiljaa ja kiltisti. Palkkioksi vein sen iltakävelylle muutaman korttelin ympäri ja ostin lähileipomosta tiropitan eli juustotäytteisen pasteijan. Muuten olen lauantai-illasta asti kököttänyt elimistöni oikullisen toiminnan vankina neljän seinän sisällä noin 12 neliön kämpässäni maanantain hätäistä (pun intended) kulmakaupassa käyntiä lukuunottamatta. Olen kuvitellut olevani luonteeltani yksin viihtyvää sorttia, mutta rajansa kaikella. Päivä omassa rauhassa on ihanaa, neljä päivää näyttää olevan jo liikaa. Onneksi on ihmeellinen internetti ja kirjoja, muuten mökkihöperyys olisi vienyt järjen rippeetkin.

En muistanutkaan että kävely on niin ihanaa! Ruumiinkulttuuri kunniaan! Ainoa liikuntani viime päivinä on koostunut tuskaisesti rusahtelevista venyttely-yrityksistä lysäytettyäni kroppani pilalle istumisella ja makaamisella. Nyt kun kävin pikku iltalenkilläni, kello oli seitsemän maissa, aurinko laskemassa ja taivasta väritti välimerellisen vaaleanpunertava hämärä. Kävelin asuntolasta pohjoiseen päin, jossa maasto viettää jyrkähkösti ylämäkeen. Joissakin taloissa on isot, terassimaiset parvekkeet, joista lienee hienot näköalat alas Ateenan keskustaan, ainakin ylemmistä kerroksista. Lukuisat naapuruston pikkuliikkeet – vaatekaupat, leipomot, kampaamot, autokorjaamot – olivat jo kiinni tai juuri sulkemassa, vain ruokakaupat ovat myöhempään auki. Miehet istuskelivat tupakoimassa ja pelailemassa karun yksinkeraisesti sisustetuissa kafeneioneissa. Laihat kissat sujahtelivat tieltäni karkuun epäluuloisesti vilkuillen. Talojen seinustoilla näkyi vesi- ja ruokakippoja, jopa yksi pyyhkeillä vuorattu pahvilaatikko pesäksi, joten kaipa joku kissatkin omistaa tai ainakin huolehtii niistä. Kulkukoiria täälläpäin ei ole näkynyt – ehkä ne hengailevat mieluummin keskustassa, jossa riittää ravintoloita ja ruokkijoita. Pieniä, valkoisia, pörröisiä lemmikkikoiria naapuruston asukkailla näyttää kyllä olevan, ja niiden jätöksiä saa vähän väliä väistellä kapealla jalkakäytävällä.

Palasin puolen tunnin lenkiltä hieman hengästyneenä. Muutaman päivän sairastelu, vaikken olekaan kokenut oloani hirvittävän voipuneeksi, on kai kuitenkin vaatinut veronsa. Huomenna voin toivottavasti mennä jo koko päiväksi kirjastoon istuskelemaan.