Aamulla heräsin oudon jäykkänä ja särkyisenä. Kreikkalaiset sängyt ovat yleensä kokemukseni mukaan aika kovia, ainakin verrattuna omaan ylipehmeään hetkulapatjaani kotona, joten aamuinen lihaskankeus on normaalia ennen kuin kroppani tottuu kovempaan patjaan. Tämä epämääräinen jomotus kaikissa lihaksissa tuntui kuitenkin voimakkaammalta kuin edellisinä aamuina. Pääkin tuntui ihmeen kevyeltä, eikä edes kahvimukillinen auttanut skarppaamaan.

Olin ajatellut mennä tänään tutustumaan Ateenan satamaan Pireukseen ja ehkä käväistä lautalla jollakin lähisaarista, mutta olo tuntui liian epästabiililta moiseen seikkailemiseen. Kävin sitten vain keskustassa kirjakaupassa ja palasin iltapäivällä parin tunnin keikan jälkeen asuntolaan.  Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, koska pian kotiin palattuani iski sellaiset vatsanväänteet että onneksi vessa oli kahden metrin päässä. Jos Meksikossa vastaava tauti tunnetaan nimellä Montezuman (tai Moctezuman) kosto, tämä on kai sitten Athenen kosto. Mitenköhän olen mahtanut loukata arvon jumalatarta?

Alkuillasta lihassärky paheni ja koko keho rupesi tärisemään hillittömästi. Minulla ei ole täällä kuumemittaria, mutta rajun vapinan ja palelun perusteella kuume taisi nousta aika haipakkaa. Hampaatkin kalisivat, mikä olisi ollut koomista jos ei olisi ollut niin kurja olo. En muista koskaan ennen kokeneeni sellaista, edes Jordaniassa. Paranoidisti yritin googlata “malaria” mutta näppäimistön käyttö oli tärisevin käsin liian hankalaa. (Nyt myöhemmin selvisi, että Kreikassa ei ole pelkoa malariasta.)

Jossain vaiheessa tärinä lakkasi ja nukahdin, sitten heräsin parin tunnin päästä hikisenä ja kuumissani, eli kuume tuntui jo laskevan. Makailin pimeässä huoneessa ja kuuntelin ulkoseinän puolelta kuuluvaa rapinaa ja ritsahtelua. Vanhan talon ääniä, ajattelin, kunnes äänet voimistuivat ja muuttuivat epäilyttävän märäksi lotinaksi. Oli pakko hilata verhot syrjään ja tarkistaa asia. Ei hemmetti, täällähän sataa! Se siitä sandaaleilla ja aurinkolaseilla elvistelystä. Syksy on saapunut Ateenaan.

Nyt onnistuu jo tietokoneen ääressä istuminen ja teenjuonti, vaikka olo on vieläkin heikohko. Taidan viettää huomisenkin päivän lepäillen, Pireuksen reissu saa jäädä jollekin muulle viikonlopulle. Onneksi edellisessä kirjoituksessani mainitussa Dark is Rising -kirjassa riittää vielä lukemista.