En sano hyvästi, koska todennäköisesti palaan tänne vielä joskus. Lähes kolme kuukautta on mennyt yllättävän nopeasti, ja täällä kyllä riittäisi kirjastoja koluttaviksi. Tämä blogi loppuu kuitenkin näillä näkymin tähän, kiitos lukijoille!

Viime päivien kuulumisia vielä: parannuttuani mahataudista vietin loppuviikosta pari ahkeraa päivää kirjastoissa. Viikonloppuna kävin katsomassa Jeesuksen syntymästä kertovan elokuvan "The Nativity Story", joka perustuu jouluevankeliumeihin. Elokuvassa oli kauniit maisemat ja historiallisesti aidon näköinen lavastus, mutta itse tarina tuntui kiiltokuvamaisen pinnalliselta. Realismi kärsi viimeistään siinä vaiheessa kun Marian (ensi)synnytys kesti noin 20 sekuntia hikipisarankaan vierähtämättä otsalle ja vastasyntynyt Jeesus muistutti epäilyttävästi vähintään muutaman kuukauden ikäistä lasta (tosin se oli niin liikkumaton, että saattoi se olla nukkekin). Leffa oli siis ihan nättiä katseltavaa, mutta ei herättänyt suurempia tunteita. Samasta aiheesta saisi varmasti jotain dramaattisempaakin aikaiseksi.

Eräs epärelevantti yksityiskohta joka minua aina häiritsee historiallisissa elokuvissa on näyttelijöiden epäluonnollisen valkoiset ja tasaiset hampaat. Pepsodenthymyjä vilahteli tässäkin kahden vuosituhannen takaiseen Lähi-itään sijoittuvassa tarinassa, vaikka suuri osa näyttelijöistä ei edes ole amerikkalaisia. Hmm, ehkä tämä selittyy sillä, että silloin ei vielä tunnettu tuhdisti sokeroitua teetä, joka on nykyään ainakin Jordaniassa lähes kansallisjuoma?

Eilen kävin vielä kansallisessa arkeologisessa museossa vaeltelemassa parin tunnin ajan valtavissa marmoriveistoksia ja maalattuja ruukkuja täynnä olevissa halleissa. Olin käynyt siellä aiemmin jo kesällä, mutta en jaksanut silloin katsella kaikkea, koska museoväsymys iskee paatuneimpaankin arkeologiin muutaman tunnin kiertelyn jälkeen. Nyt kävin katsomassa ne kokoelmat jotka viimeksi jäivät näkemättä. Olenkin täälläoloni aikana ehtinyt käydä jo aika monessa museossa. Samaa tapaa voisi yrittää ylläpitää Suomessa. Kotona harvemmin tulee käytyä missään, kun taas matkoilla tuntuu siltä että pitkää ahmia kokemuksia ja nähtävyyksiä.

Tänään (tai siis tarkalleen ottaen huomenna, lento lähtee vasta keskiyön jälkeen) lähden siis takaisin Suomeen. Taksi tulee neljän tunnin kuluttua hakemaan lentokentälle. Vielä pitää survoa viimeiset tavarat rinkkaan ja toivoa ettei mene kamalan paljon yli 20 kilon - painavimmat kirjat pakkasin käsimatkatavaraan, kuten aina. Lentokentän taxfree-puolelta tulee varmaankin vielä muutama kilo lisää tuliaisia ja joululahjoja, mutta onneksi sillä puolella ei enää punnita mitään.

Hauskaa joulua! Καλα Χριστουγεννα!