Aika menee nopeasti kun on hauskaa! Viimeksi kirjoittelin viime keskiviikkona. Torstaina siskoni tuli neljäksi päiväksi vierailulle. Kävimme tietysti Akropoliilla (jonne muuten on sunnuntaisin ilmainen sisäänpääsy näin talviaikaan, kuten muillekin monumenteille) ja Lykavittoksella ihailemassa maisemia. Muuten pitkä viikonloppu meni lähinnä kaupungilla käyskennellessä ja erilaisia ravintoloita, kahviloita ja baareja testatessa. Olikin kiva käydä välillä syömässä oikeissa ravintoloissa, kun yksin ollessani ulkona syöminen rajoittuu lähinnä snagarin pita-gyrokseen tai leipomon spanakopitaan. Herkullisia molemmat, mutta valitettavasti vähän turhan tiivistä ravintoa istumatyöläiselle.

Viikonlopun kokemusten perusteella voin suositella ainakin Exarchiassa sijaitsevaa baaria nimeltä Ginger Ale (en ole varma muistanko tämän oikein), jossa oli viehättävän vanhanaikainen sisustus ja maukkaan minttuiset mojitot. Myös Kolonakissa ravintola To Kafeneio (nimi tarkoittaa vain "kahvilaa", mutta kyllä siellä oli ihan kunnon ruokalistat) tarjosi hyvää ruokaa, samoin Exarchian lähellä oleva isohko ravintola joka taisi olla nimeltään Gardenia tai jotain sinne päin. (Onneksi en ole ravintolakriitikko, kun ei tunnu näiden raflojen nimet pysyvän päässä.) Ai niin, ja myöskin ravintola Mono (tämän muistin sentään, mutta olenkin käynyt siellä jo kaksi kertaa) Mitropoleos-kirkon lähellä on erittäin suositeltava. Siellä kannattaa syödä jälkiruoaksi suklaakakkua.

Siskoni lähti maanantaina takaisin Barcelonaan fetarasioilla ja dolmades-purkeilla lastattuna. Vietin alkuviikon muuten asuntolassa kirjoitellen erästä Jordania-projektiin liittyvää artikkelia joka olisi oikeastaan pitänyt tehdä erinäisiä kuukausia sitten. Tiistai-iltana menin erään täällä opiskelleen suomalaiskaverin kanssa baariin, jossa Ateenan ulkomaiset arkeologit kuulemma tapaavat aina tiistaisin. Oli oikein kivaa tavata muitakin ihmisiä välillä, kun tämä puolitoista kuukautta täällä on mennyt yleisesti ottaen aika epäsosiaalisesti (vaikka se on kyllä työnteon kannalta hyvä). Ilta venyi aika pitkäksi ja tulimme taksilla takaisin asuntolaan. Onneksi tämä kaverini puhuu sujuvaa kreikkaa ja osasi selittää taksikuskille mihin mennään. Minä kyllä tiedän reitin mutta en osaa selittää kreikaksi että nyt käännytään vasemmalle ja nyt oikealle, osaan vain sanoa osoitteen, ja tämä tuntuu olevan jotenkin niin pieni ja tuntematon katu etteivät taksit ikinä osaa tänne selittämättä. Täälläkin voisi olla käyttöä GPS-systeemeille joita nykyään tuntuu olevan Suomessa yleisesti ainakin pääkaupunkiseudun takseissa. Tosin ne systeemit taitavat olla aika kalliita, ja taksilla ajaminen taas on halpaa: tiistaiyön reissu kesti noin 15 minuuttia ja maksoi jotain 3,50 €, ja sekin oli yö- eli tuplataksa. Kotona kun tulen samaan aikaan yöstä Helsingin keskustasta Olariin, matka kestää suunnilleen yhtä kauan (kun taksit ajavat tyhjällä Länsiväylällä 140 km/h) ja maksaa 25 €.

Tänään olin taas vaihteeksi kirjastossa tuhoamassa selkääni paukuttamalla muistiinpanoja läppäriin epäergonomisen Artekin työpöydän äärellä. On se kumma kun on hienoja design-huonekaluja, mutta niiden käyttäminen on yhtä tuskaa. Tai ehkä ne on mittasuhteiltaan suunniteltu uljaille pitkille skandinaaveille eikä tällaisille puolitoistametrisille ugreille. Eikä Alvar Aalto, niin visionääri kuin olikin, varmaan osannut aavistaa että hänen suunnittelemillaan työpöydillä joskus käytetäänkin kannettavaa tietokonetta. Saat anteeksi, Alvar. Mutta ottaisin kyllä silti mieluummin säädettävän tuolin.

Kaiken lisäksi jouduin syömään lounaaksi kaksi palaa spanakopitaa. Yritin tilata yhden, mutta kreikaksi yksi kuulostaa melkein samalta kuin kaksi (ainakin huonosti äännettynä), ja myyjä ehti pistää jo kaksi palaa pussiin ennen kuin huomasin. En sitten kehdannut enää korjata. Örp. Tuolla lounaalla pärjäänkin varmaan loppuillan, olen vieläkin aivan täynnä.

Huomenna en varmaan mene kirjastoon tai keskustaan muutenkaan, koska luvassa on kuulemma opiskelijamielenosoituksia ja muita levottomuuksia. Tänäänkin oli keskustassa jo normaalia enemmän poliiseja liikenteessä. Tulevat levottomuudet liittyvät käsittääkseni jotenkin tähän vuoden 1973 opiskelijavallankumoukseen, jota "muistellaan" joka vuosi. No, riittää täällä kotonakin tekemistä tuon Jordanian jutun parissa.

Ensi viikonloppu meneekin sitten taas lomatunnelmissa, koska Vesa tulee tänne käymään! Luvassa varmaan taas Akropolista ja ravintoloita ja yleistä laatuaikaa, kuten amerikkalaiset sanoisivat.