Keskiviikkoisin täällä pidetään perinteistä toria: yksi katu on kokonaan suljettu liikenteeltä, ja kadun varsille monen korttelin pituudelta pystytetään katoksia, joissa myydään lähinnä hedelmiä ja vihanneksia, mutta myös mm. tuoretta kalaa, kaikenlaisia taloustavaroita vessapaperista kattiloihin ja jopa vaatteita (jotka ovat tyylikkyydeltään samaa tasoa kuin Suomessakin torilla myytävät vaatteet, joten vaateshoppailua toripäivänä on helppo välttää).



Kävin siis vihannesostoksilla, koska torilta saa paljon parempaa tavaraa ja halvempaan hintaan kuin kaupasta, ja lisäksi se on hauskaa. Yleensä torimyyjä ojentaa muovikassin, johon saa itse valita ostoksensa, mikä onkin hyvä, koska jos joudun suullisesti pyytämään jotain, ostan aina puoli kiloa koska se on ainoa jota osaan sanoa kreikaksi ("miso kilo"). Kuten tänään oliiveja. No, osaisin sanoa myös kilon, mutta se on liikaa, kun pitäisi ehtiä syödäkin vihannekset pois. Periaattessa minun pitäisi kyllä osata numeroita sen verran että osaisin pyytää satoja grammoja, mutta en muista niitä kuitenkaan tositilanteessa. Hinnat kyllä onneksi ymmärrän, ne pysyvät yleensä noilla ostamillani määrillä parin euron sisällä, ja useimmilla myyjillä on lisäksi digitaalinen vaaka joka näyttää hinnan.

Uusi vihannestuttavuus tänään olivat kesäkurpitsan kukat, 2 €/kilo.



Näitä kukkasia olen kyllä syönyt kesällä kenttätöissä Thesprotiassa, jossa hotellimme emäntä, erinomainen kokki, valmisti joskus pyynnöstä illalliseksi herkullisia täytettyjä vihanneksia: tomaatteja, paprikoita ja kesäkurpitsan kukkia riisi-yrttitäytteellä uunissa kypsennettyinä.

Minulla kun ei ole uunia käytössäni, ja keittiöfasiliteetit (sekä kokkaustaitoni) ovat muutenkin varsin vaatimattomat, päätin vain keittää kukkaset kattilassa ja maustaa öljyllä ja yrteillä. Kukkia huuhdellessa ilmeni, että niissä asusti melkoinen määrä pieniä muurahaisia. Suurin osa murkuista koki hukkumiskuoleman keittiön tiskialtaaseen ja loput kohtasivat tiensä pään kiehuvassa keitinvedessä. Maustoin valmiit kukat kuitenkin reippaasti timjamilla, jotta mahdolliset muurahaisenraadot eivät pistäisi silmään. Lopputulos oli kaukana täytettyjen kukkasten makusinfoniasta, mutta varsin kelvollinen illallinen kuitenkin.

Ruoan nautin retsinan ja eilisen fetasalaatin jämien kera terassilla. Oli jo sen verran myöhä, että taivas oli ehtinyt tummua ja kaupungin valot tuikkivat horisontissa. Athens by night! Tästä idyllistä puuttui ainoastaan hyvä seura. Onneksi minulla oli sentään toiseksi paras vaihtoehto, hyvä kirja.