Alkuviikko on mennyt tukevasti kirjastossa. Toistaiseksi olen pystynyt pitämään yllä itselleni määrittämää kokopäivätyötä matkivaa rytmiä, eli 7,5 tuntia lukemista ja kirjoittamista arkipäivisin. Tosin kun en ole mikään aamuvirkku, työpäiväni alkavat puolenpäivän maissa ja loppuvat iltakahdeksaan-yhdeksään, mutta mikäpä siinä kun ei ole mitään muuta elämää häiritsemässä. Vähän puuduttavalta se silti alkaa tuntua – onneksi kohta on Eurocon! Matkustan siis viikonlopuksi Kööpenhaminaan sekä osallistumaan eurooppalaiseen scifitapahtumaan että tapaamaan Vesaa, joka tulee sinne puolestaan Suomesta. Luvassa on muutama päivä irtautumista tietokoneen ja kirjojen äärestä, mikä tekee varmasti hyvää fyysisesti ja henkisesti. Olen kyllä löytänyt paljon kiinnostavaa luettavaa, mutta välillä keskittymiskyky uhkaa herpaantua. Kroppa jumittaa tuntikausien epäergonomisen kyyhöttämisen seurauksena. Täytyy ottaa päiväohjelmaan mukaan joku kävelylenkki. Periaatteessa kyllä kirjasto(i)llekin voisi kävellä, varsinkin nyt kun hankin tätä syksyä silmälläpitäen läppäriä varten repun jota on noin miljoona kertaa parempi kantaa kuin viimevuonna käyttämääni olkalaukkua.

Lisäksi minun on varmaan rajoitettava kirjoittamista, koska käsissä alkaa tuntua ikävää puutumista ja pistelyä pitkien läppärintakomissessioiden aikana. Olen siis lähinnä kirjoitellut pitkällisiä muistiinpanoja lukemistani kirjoista sekä joitain sekalaisia mietteitä, en vielä mitään oikeaa tutkimustekstiä. Mutta ei sovi hankkia jännetupentulehdusta heti toisella työviikolla. Jänteiden & tuppien hyvinvoinnista huolehtiminen antaa oivan syyn siirtyä mekaamisesta kirjoittamisesta enemmän ajatustyöskentelyn puolelle, mikä on hyödyllistä muutenkin työni etenemisen kannalta. Kirjat ei kyllä maailmasta lopu vaikka loppuikäni paukuttaisin muistiinpanoja.