Aamu alkoi pyykinpesulla: vaatteet olivat lionneet vadissa jo eilisestä ja vesi oli kiinnostavan turkoosinharmaata. Näköjään Marimekon T-paidastakin, jota pidin laadukkaana, lähtee väriä käsinpesussa. Onneksi muut samassa vadissa lilluneet vaatteet olivat myös sinisiä tai mustia. Oma haasteensa oli ripustella pyykit kuivumaan pikkukylppärin suihkuverhotangolle. (Illalla kävinkin ostamassa pyykkinarun, jonka voi virittää parvekkeelle, jos aurinkoisia säitä vielä jatkuu.)

Puoli kymmenen maissa lähdin Pohjoismaiden instituutin kirjastolle. Matka kestää noin kolme varttia, riippuen hiukan siitä minkälaisella metron, bussin ja ratikan yhdistelmällä matkustaa ja miten kauan niitä joutuu odottelemaan. Kirjastossa oli mukavan rauhallista, minun lisäkseni vain pari muuta erittäin hiljaista pohjoismaista tutkijaa. Itse taisin pitää eniten meteliä läppäriä näpytellessäni. Kasasin työpöydälleni vinon pinon kirjoja hyllystä, jonka luokitus oli “Archaeological method and theory” ja ryhdyin tekemään niistä muistiinpanoja. Kiinnostavaa materiaalia tuntuu olevan vaikka kuinka paljon – ongelmana tuleekin olemaan karsia siitä nopeahkosti se kaikkein oleellisin, kun varmastikaan edes kahden ja puolen kuukauden intensiivityöllä en ehdi käydä kaikkea läpi.

Päivä hurahti nopeasti kirjastossa, ja lyhyttä lounastaukoa lukuun ottamatta viihdyinkin siellä sulkemisaikaan eli iltaseitsemään asti. En onnistunut näkemään kirjastonhoitajaa koko päivänä (vaikka joku kyllä avasi oven kun soitin summeria), joten en vielä saanut omia avaimia.

Iltasella kotona valmistin iltaruoan. Siitä tuli niin hyvän näköinen, että osallistun myös tämän viikon Valokuvatorstain haasteeseen, jonka aiheena on “ateria”.





Fetasalaattia, tietenkin. Leivät ovat supisuomalaista Vaasan hapankorppua, jota myydään ainakin ranskalaisen Champion-ketjun kaupassa nimellä FinnCrisp. Sen päälle sopii mainiosti tsatsiki. Viini on sitä argentiinalaista kolmen euron punkkua, ei ollenkaan hassumpaa. Yksin nautittuun ateriaan kuuluu tietysti oleellisena osana hyvä kirja. Tämäkin on Ateenasta divarista ostettu, vaikka onkin aiheeltaan peribrittiläinen.