perjantai, 23. marraskuu 2007

Lähtö

Pari viimeistä viikkoa ehti taas mennä päivittämättä, koska arkirutiini pysyi samana. Viime viikonloppuna kävin sentään nykytaiteen näyttelyssä Ateenan biennaalissa.

Nyt istun vielä viimeisiä tunteja täällä huoneessani rinkka pakattuna ääriään myöten täyteen. Kymmenen maissa suuntaan lentokentälle, lento Barcelonaan lähtee aamuyöstä. Menen sinne vielä viikoksi siskoani tapaamaan, sitten 1.12. palaan Suomeen. Olen tässä viimeisen viikon aikana harjoitellut myöhään valvomista, kun päivärytmini on siirtynyt iltapainotteiseksi. Jotain hyötyä siitäkin; ehkä pysyn hereillä siihen asti kun lento lähtee klo 2.50 aamulla.

Ateenan päiväkirja päättyy siis tältä osin tähän. Aika nopeasti nämä kaksi ja puoli kuukautta ehtivät mennä, ja tuntuu siltä että tekemistä olisi vielä (no, väikkärin suhteen tekeminen ei lopu varmaan vielä moneen vuoteen). Ehkä joskus palaan tänne taas. Kiitokset lukijoille – useimmat teistä tapaankin varmaan taas joulukuussa Suomessa!

lauantai, 10. marraskuu 2007

Tavallista tallaamista

Eipä ole tullut kirjoiteltua pariin viikkoon, kun ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Päivät olen viettänyt melko tiiviisti kirjasto(i)ssa. Mitä enemmän käyn läpi kirjallisuutta, sitä enemmän sieltä löytyy lisää vinkkejä ja viitteitä yhä uusista mahdollisesti relevanteista julkaisuista. Tutkimuskirjallisuuden kahlaaminen tuntuu loputtomalta suolta: voisin viettää kolmen kuukauden sijasta vaikka kolme vuotta kirjastossa ja yhä vielä löytyisi jotain uutta josta ehkä voi olla hyötyä. Vaikka jos tässä käy samalla tavalla kuin gradun kanssa, tulen loppujen lopuksi käyttämään vain murto-osaa keräämästäni kirjalisuudesta. No, väikkärin on sentään oltava paljon laajempi kuin gradun, joten ehkä keksin jotain käyttöä kaikelle kiinnostavalle.

Viikonloppuisinkaan en ole tehnyt mitään sen kummempaa kuin pyörinyt tässä keskustan liepeillä ostoksilla. Ihmeempiä en edes ole ostellut, mitä nyt muutamia tuliaisia/joululahjoja (kerrankin sentään ajoissa liikkeellä niiden suhteen). Yritän olla hankkimatta itselleni enää mitään ainakaan kovin suurta ja painavaa, koska kirjoja ja kopioita on jo kertynyt (ja kertyy vieläkin, juuri ostin Amerikan kirjastoon uuden kopiokortin) ja kotimatkalla tavaroiden painorajoitus on kuitenkin se sama 20 kg kuin viikon lomamatkallakin. Kokemukseni mukaan siitä on kyllä joustettu yleensä muutaman kilon, ainakin minulla on ollut muistaakseni jopa 25 kg joillain lennoilla eikä siitä ole sanottu mitään. Tosin kirjoista kertyy helposti paljon lisäpainoa.

Ostosten tekeminen ei juuri muutenkaan huvita, kumma kyllä (kirjoja lukuun ottamatta tietenkin). Saatan katsella näyteikkunoita ja hypistellä kaupoissa esineitä ja ajatella että onpa nätti eikä kovin kalliskaan, mutta en sitten vain viitsi ostaa, kun kotona on jo tavaraa niin paljon enkä oikeastaan tarvitse mitään. Jotain hieman syksyisempää vaatettakin olen yrittänyt katsella, mutta kun lähes kaikki muuten kivan näköiset ja kohtuullisen hintaiset vetimet on mitoitettu keijunhoikille teinitytöille, en jaksa plarata läpi rekkikaupalla rättejä löytääkseni ehkä mahdollisesti yhden kappaleen kokoa XXL joka saattaisi mahtua päälle, varsinkin kun kotona on kuitenkin komerollinen vaatteita odottamassa. Yritän pärjätä siis sillä puolella rinkallisella päällepantavaa jonka toin mukanani – toinen puolikas rinkasta on tietenkin täynnä kirjoja. Aika tylsää pukeutua jatkuvasti samoihin vaatteisiin (toki pyykkään niitä välillä…), mutta samapa se mitä minulla kirjastossa on päällä, kunhan tarkenee. Toivottavasti tämä yllättävän kulutuskriittinen asenne säilyy mukana kotiin asti! Pahoin pelkään kyllä että se murenee joululahjaostoksilla tai viimeistään joulun jälkeisissä alennusmyynneissä.

Syksy on nyt vihdoin saapunut Ateenaan; viime viikkoina on ollut ajoittain hyvinkin sateista ja viileää. Tosin lämpötilat heittelevät aika paljon – eilen aamulla oli niin tyyntä ja aurinkoista, että pystyin nauttimaan aamiaista terassilla kuin syyskuussa konsanaan, tänään taas satoi rankasti ja tuuli repi ja paukutti kattopeltejä niin että pelkäsin katosta jo repeävän palasia irti. Sateisella säällä saattaa sisällä olla jopa kylmempi kuin ulkona, täkäläiset talot kun on rakennettu pikemminkin pitämään lämpö ulkona kuin sisällä. Talossa on kyllä patterit ja nyt niitä on jopa ruvettu käyttämään, mutta ne ovat päällä vain pari tuntia aamuin ja illoin. Lämpimintä on siis istua sängyssä vyötäröä myöten peittojen alla läppäri sylissä ylimääräisenä lämmönlähteenä. Teetä tulee myös keitettyä ahkerasti. Vaikea uskoa että vain kuukausi sitten valittelin liiallista kuumuutta.

Kuvassa epävakaata säätä Lykavittos-kukkulan yllä.

1051226.jpg

Ja juuri kun pääsin kirjoittamasta etten ole ostanut mitään, joudun korjaamaan että ostinpa sentään sisätossut, kun varpaita rupesi paleltamaan liikaa. Ne ovat perinteiset kreikkalaiset turistitossut, joissa on varpaiden päällä isot villaiset pompulat. Tossuille sentään on käyttöä Suomessakin, kun jalkani palelevat yleensä koko talven. Delfiinikuvio on joko ihqusöpö tai tosi kitsch, en ole vielä päättänyt. Varpaani kuitenkin pitävät tossuista kovasti.

1051228.jpg

keskiviikko, 24. lokakuu 2007

Haikeana lomaa muistellen

Viikon syysloma Kreetalla tuli ja meni, nyt yritän saada taas kiinni normaalista työrytmistä. Tai kovin normaaliahan tämä klo 12-24 rytmi ei taida olla. Vielä edellisen kirjoituksen loppuun viitaten: nyt syksy on vihdoin tullut Ateenaan, sadetta on tullut koko kesän edestä. Mutta mielenkiintoisempiin asioihin eli lomakuulumisiin.

Vesa ehtikin jo omassa blogissaan kertoa jotain, tässä minun näkemykseni kuvien kanssa. Vesa siis tuli Ateenaan torstai-iltana ja vietimme perjantaipäivän vielä kaupungilla. Kiipesimme Lykavittokselle maisemia ihailemaan – menimmekin puolivahingossa varsinaista extremereittiä pusikoiden läpi jyrkkää rinnettä ylös ja tupsahdimme hikisinä isolle parkkipaikalle, jonne olisi päässyt autotietäkin pitkin. Mutta olihan puskassa tunnelmallisempaa. Perjantai-iltana lähdimme Piraeuksesta laivalla kohti Rethymnonia. Juuri kun odotimme satamassa laivaan pääsyä, tummat pilvet tiivistyivät sateeksi ja ukkonen rupesi jyrähtelemään. Hytin ikkunasta oli sitten mukavampi seurata salamoiden välähtelyä sataman yllä. Tämä oli ensimäinen sade koko sinä aikana kun olen ollut täällä, syyskuun alusta alkaen. Meillä oli "luksus"-luokan hytti, mikä tarkoittaa sitä että siinä oli ikkuna ulospäin. (Tosin verhot käskettiin pitää kiinni yöllä ja mietimme miksi – ehkä hyteistä kajastava valo häiritsee jotenkin navigointia? Sattuuko kukaan tietämään syytä?) Olihan kyllä myös oma kylpyhuone kiva, ja lisäksi hytissä oli tarjolla hedelmiä ja juomia.

Matka meni vähän kuin ruotsinlaivalla: lähtö Piraeuksesta oli klo 20 ja saapuminen Rethymnoniin klo 6 seuraavana aamuna. Kreetanlaiva oli kyllä paljon pienempi eikä siellä ollut taxfreetä, kasinoa, pallomerta tai muita viihdykkeitä, vain vaatimaton ravintola, jossa ruoka oli hyvää joskin vaihtelevuudeltaan rajallista. Yritin tilata ensin mustekalaa, mutta sitä ei ollut, kuten ei muutakaan listalla olevaa kalaa, eikä moussakaa. Wieninleikettä sitten oli, ja se olikin puolen neliömetrin kokoinen ja maistui kyllä, koska syöminen oli jäänyt vähiin päivällä. Kumma kyllä, laivaravintolan tsatsiki oli parhaasta päästä mitä muistan Kreikassa syöneeni.

Aamukuudelta oli vielä pimeää kun laiva saapui satamaan ja otimme taksin hotelliin. Minulla ei ollut etukäteen oikein käsitystä siitä missä hotelli sijaitsee ja pelkäsin hiukan että se olisi jossain autiolla rannalla kaukana kaupungista. Taksi vei meidät kuitenkin parikilometrisen rantakaistaleen päähän, vielä kävelymatkan päähän Rethymnonin keskustasta, Classical Plaza Spa Suites -hotellin eteen. Varasin hotellin RCI:n lomaosakesysteemin kautta, koska olen sattunut perimään puolikkaan lomaosakkeesta ja siellä oli yksi lomaviikko vielä käyttämättä (tästä lähti alunperin koko idea mennä jonnekin Ateenan ulkopuolelle lomalle). Normaalihinta tuollaisessa paikassa olisikin ollut meidän budjetillemme liian suolainen. Oli kyllä hieno ja mukava hotelli, uima-altaita ainakin neljä kappaletta ja merenranta kivenheiton päässä. Huoneistossammekin oli oma poreamme, luksusta! Kiva yllätys, jota en muista nähneeni hotellivarauksessa, oli että aamiainen sisältyi myös hintaan, ja se olikin herkullisen runsas buffet.

1008383.jpg

Kirjauduttuamme sisään nukuimme vielä muutaman tunnin ja lähdimme sitten viettämään lauantaipäivää Rethymnoniin. Kaupunkikuvaa värittävät venetsialais- ja ottomaaniaikaiset rakennukset, ja kaupungin yllä kohoaa valtava venetsialainen linnoitus, Fortezza, jossa kävimme. (Jos muuten haluatte tietää jotain Kreetan historiasta, kysykää Vesalta, joka luki ostamansa History of Crete -opuksen kannesta kanteen potiessaan mahatautia.) Vanhakaupunki on täynnä viehättäviä mutkittelevia kujia, pieniä kauppoja ja kahviloita. Tässä muutamia kuvia Fortezzasta.

Linnoituksen kulmissa oli tällaisia munanmuotoisia rakenteita, kai jonkinlaisia ampuma- tai tähystystorneja.

1008385.jpg

Pasifisti polkee aseet jalkoihinsa.

1008386.jpg

Tässä näkymä linnoituksesta kaupungille. Satamassa oleva laiva on sama, jolla mekin tulimme – ilmeisesti ainoa iso matkustaja-alus joka kulkee Rethymnoniin tähän aikaan vuodesta. Hotellimme sijaitsi taustalla näkyvän rantaviivan varrella, ehkä noin kolmanneksen matkasta vasemmalta katsottuna.

1008387.jpg

Sunnuntai oli rantapäivä – tai puoli päivää ehdimme viettää rannalla, sitten sade iski ja pakenimme takaisin hotelliin. Sadetta kestikin loppupäivän, illan ja yön, ja maanantaikin oli uhkaavan pilvinen. Onneksi meillä oli paljon kirjojakin mukana (tietysti!). Uskaltauduimme ulos ainoastaan käydäksemme illallisella eräässä rantakadun varren tavernoista. Tässä demoniselta kuulostavassa paikassa emme kuitenkaan käyneet (se olikin suljettu, kun myöhemmin tarkistimme).

1008430.jpg

Uimarantakin oli melko tyhjillään pari päivää, vain muutama kylmänkestävä turisti kahlaili vesirajassa silloin tällöin. Aurinkoisina päivinä en muistanutkaan ottaa rannalla kuvia, mutta samanlaisia näkee minkä tahansa matkatoimiston esitteessä, toisin kuin tällaisia.

1008406.jpg

Ååååååååårrrrrrr!

1009118.jpg

Sateen jälkeen tämän komean otuksen näkeminen oli hyvä enne; ainakin mikäli vanha loru pitää paikkansa, huomenna olisi pouta.

1008384.jpg

Maanantaina kävimme uudestaan kävelemässä Rethymnonin vanhassa kaupungissa. Tämä komea portti lienee kuulunut johonkin ottomaaniaikaiseen rakennukseen, ehkäpä moskeijaan portin molemmin puolin olevista minareetin kuvista päätellen. Nyt sisäpihalla näytti toimivan jonkinlainen koulu.

1008421.jpg

Tässä venetsialaisaikainen Rimondin suihkulähde (tai pikemminkin vesihana), joka rakennettiin vuonna 1626 jotta kaupunkilaiset saisivat juomavettä. Ja minä pönöttämässä edessä parhaaseen turistityyliin.

1009324.jpg

Vanhassa viehättävässä satamassa on paljon kalaravintoloita, jotka asettelevat päivän saaliin houkuttelevasti esille.

1008425.jpg

1008427.jpg

Budjettimajoitusta Budget-autovuokraamon vieressä!

1008429.jpg

Tiistaina oli onneksi jo kaunis ilma, ja toteutimme suunnittelemamme reissun Knossokseen. Aloitimme aamun reippaalla kolmen vartin kävelyllä Rethymnonin bussiasemalle, jossa ehdimme juuri sopivasti Iraklionin bussiin. Matka kesti noin puolitoista tuntia pitkin Kreetan pohjoisrannikkoa kulkevaa tietä, josta on hienot maisemat sekä meren että vuoriston puolelle. Koko rantaviiva on täynnä hotelleja ja lomakeskuksia aivan jyrkimpiä ja kivikkoisimpia kohtia lukuun ottamatta.

Iraklionista lähti bussi Knossokseen, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, keskellä nykykreikkalaista lähiötä. Knossos oli minolaisen kulttuurin keskus, ja siellä sijatsi suurin minolainen palatsi. Palatsi tunnetaan erityisesti hienoista freskoistaan ja nerokkaasta viemäröintijärjestelmästään.

Palatsin kaivauksista vastasi brittiläinen Sir Arthur Evans, jonka kädenjälki näkyy voimakkaasti nykyisissä rekonstruktioissa, kuten melkein jokaisessa opastaulussa selitettiin. The British School at Athens harjoittaa edelleen arkeologista tutkimusta Knossoksessa.

Knossoksesta löytyy netissä niin paljon laadukkaampaa materiaalia, että laitan tähän vain muutaman itse räpsäisemäni kuvan. Mm. täällä on kattava kolmiulotteinen virtuaalikierros koko palatsin alueella.

1008390.jpg

1008392.jpg

1008394.jpg

1008396.jpg

1008398.jpg

Knossoksen alueella vaelteli vapaana komeita riikinkukkoja. Toiveikkaasta odottelusta huolimatta yksikään ei levittänyt pyrstöään näkyville, ehkä siksi että lähettyvillä ei ollut beibejä joihin olisi pitänyt tehdä vaikutus. Jos naarasriikinkukkoja (riikinkanoja?) oli, ne pysyttelivät hyvin piilossa, koska näimme vain näitä värikkäitä uroksia.

1008389.jpg

Iltapäivällä ehdimme vielä käydä Iraklionin arkeologisessa museossa. Matkaoppaan mukaan se on Kreikan toisiksi suurin museo heti Ateenan kansallismuseon jälkeen, ja sen kiertäminen kestää puoli päivää. Museo oli kuitenkin nyt ilmeisesti remontissa, koska sisäänkäynti oli takapuolelta autotallilta näyttävän oven kautta ja nähtävillä oli ainoastaan yksi salillinen esineitä. Saliin oli kuitenkin kerätty kaikki museon merkittävimmät aarteet, kuten Knossoksen käärmepapittaret, Faistoksen kiekko, Agia Triadan maalattu sarkofagi, salaperäinen pelilauta, Knossoksen alkuperäiset freskot (raunioiden seinillä nyt olevat ovat tietenkin kopioita), norsunluinen härkätanssijaveistos, mehiläisiä esittävä kultafiligraanikoru ja paljon muuta.

Vietimme museossa puolisentoista tuntia ja suuntasimme sitten takaisin bussiasemalle ja Rethymnoniin bussiin. Paluumatkalla oli jo pimeää, joten maisemien ihailu oli hankalaa ja jouduimme katsomaan bussin TV:ssä esitettyä kamalaa amerikkalaista autoleffaa. Rethymnonissa kävimme vielä sataman kalaravintolassa syömässä ja kävelimme sitten rantakatua pitkin hotelliin tähtitaivasta ihaillen.

Seuraavat pari päivää menivät rauhallisemmin, koska Vesa sairastui valitettavasti jonkinlaisiin vatsanväänteisiin. Olimme enimmäkseen hotellilla lukemassa, ja minä kävin uimassa ja kävelemässä rannalla muutaman tunnin ajan. Aallokko oli sen verran voimakasta etten uskaltanut lähteä kovin pitkälle veteen, mutta vesirajassa oli kiva kahlata ja keräillä kiviä. Ranta oli osin hiekkainen ja osin pyöreiden värikkäiden kivien peitossa, jotka näyttivät kauniilta mutta joiden päällä kävely oli hankalaa paljain jaloin ja aaltojen imussa. Tulipahan vähän liikuntaa ja jalkahierontaa. Kivet pitivät säännöllisen kolisevaa ääntä aina aallon murtuessa ja vetäytyessä takaisin, sitä oli hauska kuunnella.

Viikko meni aivan liian nopeasti, ja torstai-iltana oli pakko lähteä takaisin Ateenaan.

1008401.jpg

Laivan kannelta oli auringonlaskun aikaan hyvät näkymät Rethymnoniin.

1008404.jpg

Perjantaina vietimme vielä päivän Ateenassa kaupungilla käyskennellen ja tuliaisostoksia tehden. Vesan lento lähti varhain lauantaiaamuna, mutta minä jään tänne vielä noin viideksi viikoksi. Nyt kun säät alkavat viiletä täälläkin, lomaa on mukava muistella ja suunnitella jo seuraavaa.

maanantai, 8. lokakuu 2007

Miniloma Aeginalla

Lauantaina menin Suomen Ateenan-instituutin CIMO-harjoittelijan Annan kanssa käymään Aeginan saarella, jonne on Piraeuksesta noin tunnin lauttamatka. Läheisen sijaintinsa takia saari on ateenalaisten suosittu retkeilykohde, ja monilla onkin kuulemma "kesämökki" siellä. Lokakuun alku ei enää ole kuuminta lomasesonkia, joten saarella ei ollut tungokseen asti ihmisiä, vaikka vilkasta oli vieläkin.

Lähdimme Piraeuksesta "lentävällä delfiinillä" eli kantosiipialuksella. Matka sujui nopeasti ja mukavasti, koska aallokko ei ollut kovin voimakas, mutta jälkiviisaasti ajatellen olisi kannattanut sittenkin mennä tavallisella autolautalla, jossa voi istua kannella ja nauttia meri-ilmasta ja maisemista (takaisin tulimmekin sitten lautalla). Delfiinissä istutaan sisällä ikkunoiden takana kuin bussissa ikään.

965312.jpg

Suurten matkustajalauttojen lisäksi Aeginan satama oli täynnään pieniä kalastusveneitä. Purjeveneitäkin näkyi paljon sekä merellä että toisessa satamassa.

965315.jpg

Veneiden välissä vipelsi pieniä kaloja. Ovatkohan nämä gavros-kaloja, joita näkee ruokalistojen englanninnoksissa kutsuttavan vaihtelevasti sardiineiksi tai anjoviksiksi? Niitä tarjotaan usein friteerattuina kuten muikkuja Suomessa (kuva linkitetyn sivun keskipaikkeilla – söin kyllä gavroksia lounaaksi myöhemmin, mutta siihen mennessä oli niin nälkä ettei tullut mieleen kuvata ateriaani ennen sen kimppuun käymistä).

965313.jpg

Kävelimme hiukan kaupungilla ihastelemassa kapeita kujia, viehättäviä taloja ja kauniita puutarhoja. Ajatella, että joku onnekas saa asua paikassa, jossa omalla pihalla kasvaa granaattiomenapuu!

965318.jpg

Takorautaiset kaiteet voivat olla varsinaisia taideteoksia.

965319.jpg

Vehreä sisäpiha, jossa lemmikeillä on lokoisat oltavat.

965320.jpg

Aegina on Kreikan pistaasinviljelykeskus, ja herkullisia vihreitä pähkinöitä myydään joka kadunkulmassa.

965323.jpg

Kävimme katsomassa lähellä kaupunkia olevaa Apollon temppelin (500-l. eKr.) rauniota, josta on jäljellä yksi ainoa pystyssä seisova pylväs. Temppelin ympäristössä on laajahko raunioalue, Kolonan arkeologinen kohde, jossa on ollut asutusta 3500 eKr lähtien. Kohteen yhteydessä on myös sopivan pieni museo, joka esittelee lähinnä löydettyä keramiikkaa ja veistoksia. Siellä oli myös herttainen pronssikautisen talon pienoismalli, kun nukkekoti.  

965324.jpg

Temppelikukkulalta oli hyvät näkymät suojaiselle pikku uimarannalle, joka olikin seuraava vierailukohteemme. Vesi oli sopivan lämmintä ja hyvin kirkasta, tosin ei varmaan silti kovin puhdasta vilkkaan laivaliikenteen takia. Oli kuitenkin hauska katsella miten auringonvalo välkehti läikkinä sileässä pohjahiekassa, joka tuprahteli varpaiden ympärillä kahlatessa (ranta oli melko matala), ja pienet kalat sujahtelivat pakoon. Näin myös kämmenenkokoisen pyöreän taskuravun ryömivän pohjaa pitkin – se liikkui todellakin sivuittain, tulipahan tämäkin todettua omin silmin. On aika luksusta päästä lokakuun alussa rannalle!

965326.jpg

Parin tunnin uimisen ja auringossa lojumisen jälkeen kävimme syömässä yhdessä monista kalatavernoista: edellä mainittuja gavros-kaloja, moussakaa, fetasalaattia ja saganakia eli friteerattua juustoa (joka tunnetaan Thesprotia-projektin keskuudessa myös nimellä pallolaajennus: rasvassa paistettua rasvaa – mutta niin hyvää!).

Sen jälkeen kävelimme vielä hiukan pitkin poikin rantakatua. Eräästä kalastusveneestä purettiin juuri jäihin pakattuja saaliita, kenties korttelin päässä sijaitsevalle kalatorille tai johonkin ravintolaan vietäviksi.

965327.jpg

Toisesta veneestä sen sijaan myytiin hedelmiä. Frutti di mare!

965328.jpg

Palasimme satamaan odottamaan hyvissä ajoin ennen viimeisen lautan lähtöä klo 18.45. Satamassa on pieni valkoiseksi kalkittu kappeli, joka näyttää olevan täysin väärässä paikassa keskellä karua laituria suurten laivojen puristuksissa. Tuollaisen kappelin pitäisi kököttää vuorenrinteessä muiden hohtavanvalkeiden pikku talojen keskellä, kuten postikorteissa. Kappelin sisällä on pyhimysten kuvia, ikoneja ja kynttilöitä, kuten kreikkalaisissa kirkoissa yleensä. Siellä on kai tarkoitus käydä rukoilemassa turvallista matkaa. Me paatuneen protestanttisen kulttuurin kasvattamat turistit kävimme siellä vain pällistelemässä, mutta ortodoksiset kreikkalaiset sytyttivät kynttilöitä ja suutelivat ikoneita.

965329.jpg

Vihdoin laivamme, nimeltään Nefeli, saapui satamaan.

965331.jpg

Laivan kannelta oli hyvät näköalat koko Aeginan kaupunkiin. Etualalla turistibusseja, jotka toivat väkeä juuri vähän aikaisemmin lähteneeseen valtavaan lemmenlaiva-tyyppiseen risteilyalukseen.

965332.jpg

Toiselta puolelta yläkantta näkyikin sitten komea auringonlasku. Taustalla häämöttävät vuoret ovat luullakseni Peloponnesoksen niemimaata.

965334.jpg

Päivän mittaisen loman jälkeen oli hyvällä tavalla väsynyt olo, sellainen että tuntee olleensa koko päivän ulkona ja hengittäneensä raikasta meri-ilmaa. Ero Ateenan tunkkaisuuteen oli todella huomattava. Vaikka en täällä ole kokenutkaan mitään erityisiä hengitysvaikeuksia saasteen takia, Aeginan ilma tuntui ihanan kevyeltä ja puhtaalta, raikkaan suolainen tuuli suorastaan hyväili.

Ateenan saasteisuuden kyllä huomaa esimerkiksi siivotessa: normaalin huonepölyn lisäksi moppiin tarttuu mustaa töhkää. Pidän kylläkin asunnossani terassin ovea auki melkein koko ajan ollessani päivällä täällä, koska muuten täällä tulee liian kuuma. Myöhemmin syksyllä sisällä ei ehkä ole niin likaista kun ovi pysyy kiinni. Tähän mennessä, nyt kun olen ollut aika tasan kuukauden täällä, lämpötila on ollut jatkuvasti yli 20 astetta enkä ole vielä tarvinnut pitkähihaista vaatetta kertaakaan, edes iltaisin. Pakkohan syksyn ja talven on tännekin joskus tulla, mutta nyt tuntuu siltä kuin kesä jatkuisi ikuisesti.

tiistai, 2. lokakuu 2007

Kalmistosta kirjamessuille

Viime viikonlopun vietin taas Ateenassa. Lauantaina kävin "Ateenan ensimmäisellä hautausmaalla", joka on suurin ja merkittävin Ateenan nykyaikaisista hautausmaista. Sinne on haudattu monia poliittisia, sotilaallisia ja kulttuurisia merkkihenkilöitä, joiden hautamonumentit ovat komeaa nähtävää. Muutenkin ortodoksinen hautausmaa marmorisarkofageineen ja -veistoksineen poikkeaa suuresti vaatimattomasta luterilaisesta kalmistosta. Tosin marmori on täällä yhtä yleinen rakennusmateriaali kuin vaikkapa graniitti Suomessa – Ateenan jalkakäytävätkin on päällystetty marmorilaatoin, jotka ovat valitettavasti sateella tappavan liukkaita.

Matkalla hautausmaalle kuljin keskusaukion eli Syntagman läpi ja liityin hetkeksi muihin parlamenttitalon ulkopuolella parveileviin turisteihin napsimaan kuvia vahtia pitävistä Evzones-sotilaista.

951702.jpg

Valitaankohan evzonet komean ulkonäön vai pokanpitokyvyn perusteella? Näillä hepuilla ei ilmekään värähtänyt vaikka kamerat surrasivat ympärillä. Kaipa kuvattavana olemiseen tottuu.

Jatkoin matkaa ohi "Panateenalaisen stadionin" (en tiedä mikä sen nimi virallisesti on suomeksi, englanniksi se on Panathenaic Stadium). Tämä on siis ensimmäisiä nykyaikaisia olympialaisia (vuonna 1896) varten rakennettu antiikin mallin mukainen stadion. Vuoden 2004 olympialaisissa siellä pidettiin jousiammuntakilpailut ja se oli maratonin päätepiste, mutta pääosin olympialaiset pidettiin varta vasten rakenennetulla uudella stadionilla.

951700.jpg

Stadionille ei päässyt sisään, koska sinne roudattiin parhaillaan kaikenlaisia äänentoisto- ja sähkölaitteita ja päätyyn oli pystytetty lava, kuten kuvasta näkyy. Taisi olla joku konsertti illalla tulossa.

Kävelin vielä viihtyisän pienen puiston läpi ennen hautausmaalle saapumista. Puistossa tapasin eräänlaisen vanhan tuttavan kesän Thesprotia-projektin ajoilta.

951690.jpg

Kesällä Thesprotian maaseudulla työskennellessämme puskat ja pientareet kuhisivat kaikenlaisia sirkkoja ja kaskaita, mutta täällä kaupungissa niitä ei ole aiemmin näkynyt.

Kun saavuin hautausmaalle, sisäänkäynnin viereisestä kappelista oli juuri lähdössä liikkeelle hautajaiskulkue. Siitä en sentään kehdannut ottaa kuvia; jotain rajaa turistiudellakin. Kuvailen siis vain sanallisesti: kulkueen johdossa käveli kymmenkunta miestä, jotka kantoivat valtavia, varmaan metrin halkaisijaltaan olevia valkoisia kukkakransseja kepin nenässä. Seuraavaksi tuli arkku ja sen jäljessä messuava pappi – sain selvää vain sanoista "Kyrie eleison" eli "Herra armahda". Pappi kantoi valtavaa mustaa sateen- tai pikemminkin päivänvarjoa; paksussa mustassa kaavussa tuli varmasti kuuma. Pappia seurasi loppu hautajaisseurue.

Hautajaiskulkueen mentyä lähdin kiertelemään hautausmaalla. Paikka on kaunis ja rauhallinen Ateenan keskustan hälinän ja saasteen jälkeen. Hautojen hohtavanvalkeaa marmoria varjostavat tuuheat vihreät puut (ainakin sypressejä siellä on, muita en tunnista) ja kapeat polut risteileävät sarkofagirivistöjen välissä. Ortodoksikirkko ei hyväksy ruumiin tuhkausta, joten kaikki haudat ovat ruumishautoja. Hautaus kestää yleensä kolme vuotta, jonka jälkeen vainajan luut kaivetaan esille ja siirretään sukuhautaan tai yleiseen ossuaariin. Hyväntuoksuisia luita pidetään pyhyyden merkkinä. (Lähde: Michael Llewellyn Smith: Athens – A Cultural and Literary History. En minä näitä ihan omasta päästäni keksi...)

Netistä muuten opin juuri, että "sarkofagi" tarkoittaa "lihansyöjää". Lihaa syövästä kivesta valmistettu kirstu, hurja ajatus! Mutta ilmeisesti kyseessä ei ole mineraalihahmoisten verenhimoisten muukalaisten soluttautuminen yhteiskuntaamme, vaan (emäksisen) kalkkikiven luontainen taipumus hajottaa (hapanta) orgaanista ainetta. Kumma juttu, onhan sarkofagi kivistä hauta-arkkua tarkoittavana terminä ollut pitkään tuttu arkeologisissa yhteyksissä, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi mistä sana on peräisin. Aina oppii jotain uutta.

Tässä sitten muutamia hautoja: ensimmäiseksi Benaki-museon perustajien sukuhauta.

951684.jpg

Tämä muhkea vekkihameinen herra on Theodoros Kolokotronis, Kreikan itsenäisyyssodan sankari.

951679.jpg

Erilaisia kauniita hautaveistoksia. Lintua pitelevä tyttö (enkelinsiipiä lukuun ottamatta) ja valtava sarkofagi (hah!) voisivat olla suoraan antiikin ajan hautausmaalta.

951665.jpg

951669.jpg

951670.jpg

951682.jpg

951678.jpg

Horoskooppihahmot kauniisti mosaiikilla kuvattuina hautamonumentin seinässä.

951685.jpg

Rivissä tavallisempien kansalaisten kreikkalaisittain vaatimattomampia hautoja. Suomalaiseen vaatimattomuuteen tottuneeseen silmään nämäkin ovat aika mahtavia. Tapana näyttää olevan pitää hautapaaden päällä kehystettyjä kuvia vainajasta ja kukka-asetelmia, sekä oikeita että silkkisiä tai muovisia (jotka kestävätkin hellettä paremmin). Suuremmilla haudoilla, jotka yleensä ovat sukuhautoja, on myös maahan istutettuja kukkia ja pensaita.

951676.jpg

Tämä oli koskettava: viisivuotiaana kuolleen pikkupojan hauta. Kiveen oli kaiverrettu vain "Andreas 1992-1997". Haudan päällä oli kukkien lisäksi leluja.

951674.jpg

Sukuhaudat on merkitty sanalla "oikos" eli "talo" vanhaksi kreikaksi. Tässä on Stamoulis Stratos -nimisen henkilön sukuhauta.

951667.jpg

Komea marmorivene on Apostolos Nomikos -herran suvun monumentti.

951671.jpg

Vaatimattomillakin haudoilla on vartijansa.

951673.jpg

Parin tunnin hautausmaalla käyskentelyn jälkeen elävä ruumiini ilmoitti olevansa nälkäinen, joten kävelin sieltä Plakaan (keskustan turistialueelle) lounaalle ensimmäiseen mukavan näköiseen tavernaan. Tässä vielä pari tunnelmakuvaa Plakasta: kissoja ja graffiteja löytyy joka kulman takana.

951699.jpg

951664.jpg

Sunnuntaina kävin taas keskustassa tarkoituksenani käydä Ateenan kirjamessuilla, jotka olivat viimeistä päivää käynnissä. Matkan varrella tuli vastaan kauniita seinäkukkasia.

951701.jpg

Poikkesin myös kansatieteelliseen museoon, koska kävelin siitä ohi, se näytti olevan auki, enkä ole käynyt siellä aikaisemmin. Siellä oli pieni mutta mielenkiintoinen perinteisiä työkaluja ja ammatteja käsittelevä näyttely. Esillä oli työkaluja ja valokuvia noin 1800-luvulta 1950-luvulle. Jotenkin tunnelma oli samanlainen kuin vastaavan aikakauden kuvia ja tavaroita Suomessa katsellessa, vaikka ilmasto ja kulttuuri ovatkin hyvin erilaiset. Perinteiset ammatit ovat kuitenkin olleet aika samantapaisia: seppä, suutari, viljelijä… ja työkalut valmistettu enimmäkseen puusta ja raudasta. Valokuvat ovat mustavalkoisia ja rakeisia, ihmiset työteliään ja totisen näköisiä.

Arkeologisesta näkökulmasta mielenkiintoinen näyttelyesine oli puinen "adokana" eli "threshing sledge" – suomeksi termi lienee "puimaäes" ainakin raamatullisen terminologian mukaan (googlatkaapa muuten puimaäes tai puimatanner, ei sieltä muuta tulekaan kuin raamatunlauseita tai niihin perustuvia kristillisiä kielikuvia). Tätä kapinetta aasi tai härkä siis veti perässään puimatantereella, jotta jyvät erottuisivat akanoista (kielikuva tämäkin).

Tässä puimaäkeessä (kai se taipuu noin?) on terinä pii-iskoksia. Varmaankin osa meidän Jordaniassa  ja Thesprotiassa keräämistämme piikivistä on juuri tällaisia puimakiviä.

951703.jpg

951705.jpg

Museosta jatkoin kirjamessuille, jotka pidettiin Akropolis-kukkulan eteläpuolella kulkevalla leveällä Dionysos Areopagus -kävelykadulla. Matka kulki Akropoliin puistomaiseksi maisemoitua alarinnettä pitkin, josta oli upeat maisemat vanhan agoran yli moderniin kaupunkiin. Vasemmalla Hefaistoksen temppeli.

951761.jpg

Itse kirjamessut olivat pienemmät ja vaatimattomammat kuin Helsingissä. Tosin messut ovat kestäneet nyt koko syyskuun, joten en tiedä jos siellä on ollut jotain isompiakin tapahtumia aikaisemmin. Nyt kadun varrella oli vain kirjakauppojen ja kustantamoiden omia kojuja.

951694.jpg

Kirjatarjonta näytti mielenkiintoiselta, mutta lähes kaikki oli tietenkin kreikaksi. Muutamia matkaoppaita ja Kreikan kulttuurista tai mytologiasta kertovia kirjoja oli tarjolla englanniksikin, mutta en löytänyt mitään tarpeeksi kiinnostavaa hankittavaa. (Selvisin siis kirjamessuista ostamatta yhtäkään kirjaa! Tätä on turha yrittää Suomessa.)

Muun muassa tässä yhden lempikirjailijani tuotantoa kreikaksi käännettynä. Tarjoan Facebookissa kaljan sille joka keksii mistä kirjoista on kyse. Näissä on kirjailijan nimikin translitteroitu kreikaksi; usein se jätetään latinalaiseen kirjoitusasuun.

951695.jpg